Tuttavallisessa tunnelmassa tehdään eniten erehdyksiä

Okei, ilmeisesti kykynen päivittämään blogini vain kerran kuukaudessa, vaikka kuinka yritän. Sen siitä saa kun ei osaa jaaritella muusta kuin artblockeista ja inspiraatiota syövistä marsuista, joista molemmista voi jutella mukavia DeviantArtin puolella. Sinnehän tuollaiset vikinä kuuluu, vai mitä?

Syy hiljaiseloon on varsin yksinkertainen; Länsirintamalla ei mitään uutta.
Joulun odottelua (kohta viimein ihan oikeasti kun on joulukuu), Desucon taiteilua (jota saisi olla enemmänkin) ja reissaamista (jota puolestaan saisi olla vähemmänkin). Niin, ja koulussakin olen tosiaan. Ja vieläpä ihan kiltisti!
Olen oppinut kaikenlaista jännää koulussa (ja ehkä saanut vähän itsevarmuuttakin) ja olisi mahtavaa päästä kokeilemaan jonkun erikoisen asun tekemistä. Cossiasua, vaikkapa! Ehkäpä sitten jonakin päivänä.

Viime aikoina olen vähän etsinyt itseäni ja todennut, että en mää vaan pääse irti nörtteydestäni - tykkään siitä liikaa. Turhaahan on iteltään kieltää niitä asioita, joista nauttii, vaikka muut niille nauraisivatkin tai pitäisivät ihan tylsinä. Eihän ne minusta tylsiä ole ~
... Niinpä vietin hyvällä omallatunnolla tuntitolkulla puunaten nukkea, lukien satukirjoja ja kuunnellen musiikkia.

Onni tosiaan on pieniä asioita.
Niin kornilta kuin se kuulostaakin.