Pata kattilaa soimaa

Olen noin kahdeksan  vuotta pelannut foorumiroolipelejä, ja  ajattelin viimeinkin pyhittää yhden postauksen kokonaan niille.

Silloin kun Tolkienin tuotanto oli muotia, roolipelejä oli vaikka muille jakaa. Niitä tuli kuin sieniä saateella ja pelaajia oli vieläkin enemmän. Lisäksi niitä oli vaikka minkälaisia ja sai kyllä olla ihan satavarma, että jostain löytäisi itselleen mieleisen.

Mutta se oli silloin.
En tiedä, olenko vain etsinyt väärästä paikasta, mutta nykyään tarjonta tuntuu olevan kovin erilaista ja huomattavasti yksipuolisempaa. Osasyynä on varmasti foorumipelaamisen suosion vähentyminen, mutta silti. Mitä ihmettä?
Peleissä ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta vaatimustaso on ihan huikea tai sitten sitä ei ole. Missä kultainen keskitie? Taas kerran.

Toisessä ääripäässä peleillä on tarkasti seurattava juoni ja hillittömästi sääntöjä ja muistettavia asioita, ja pelaaminen itsessään tuntuu olevan enemmän velvoite kuin hauskaa ajanvietettä. Ja kaikki pannaan "laadun" piikkiin. Laadukas peli on peli, jossa on tiukat säännöt, viestin pituusminimi, suunniteltu juoni, juoneen sopivat hahmot ja tekstiä enemmän kuin em. Tolkienin kirjoissa. Onko se sitä? Laatua, siis?
Ehkä on ehkä ei, omalla kohdallani on ainakin suuri kynnys liittyä juonelliseen peliin. En pidä ajatuksesta, että minun on nuodatettava jotain suurempaa senariota tai pidettävä silmällä muita pelejä, jotta pysyisin ajan hermolla. Jos haluan etukäteen päätetyt tapahtumat ja jutut, luen kirjan. Tarkoitan tällä nyt sellaista hyvin tarkkaa juonta, "Täällä on sit sota" ei ole tarkka juoni ja sitä on helpompi noudatellakin.  Minusta on kiva kirjoittaa ja "leikkiä" roolipelejä, kun en tiedä, mihin hahmoni päätyvät.
Totta kai, on pelaajia, jotka nimen omaan haluavat juonta. Ymmärrättevää, mutta sääli sinänsä kun vapaiden pelien määrä on vähentynyt.
Vai tuntuuko se vain?
Okei, myönnän, vaikka karsastan mammuttitekstejä, tykkään lukea huolella tehtyjä maailmoja; niiden historiaa, mytologiaa, lajeja ja sen sellaista. Huolella luodut puitteet vapaalle pelaamiselle. Nam nam. Onko sellaisia pelipaikkoja enää aktiivisina?

Sitten se toinen ääripää.
Pikaisesti tehdyt roolipelipaikat, jossa suunnilleen kaikki on sallittua, eikä mitään ole suunniteltu hyvin. Onhan niissäkin oma viehätyksensä, mutta tuntuu todella oudolta jos ei ole mitään rajoituksia.
Nykyisellään näihin törmää harvemmin, mutta ehkä niitäkin on?

Sitten vielä yksi juttu tähän liittyen.
Mikä ihmeen pakko on saada kaikkiin peleihin kauheaa kurjuutta? Sota, tauti, valtataistelu tai joku muu konflikti. Ainoaa arkea, mitä löytyy on kouluropet ja muut niiden tapaiset. Eikö keksityssä ympäristössä voi olla rauhallista? Noh, utopistista peliä odotellessa.

Ja nyt lempipurnausaiheeseeni; hahmoihin.
Tai no, tällä hetkellä ne ei hierräkään niin paljon kuin yleensä. Ihmettelen vain sitä Gary Stuiden ja Mary Sueiden määrää. Luulisi että täydellisellä hahmolla on tylsä pelata, mutta ehkä tämäkin liittyy niihin pelaajan ihmisihanteisiin, joista Mustesoihtu kirjoitteli.
Silti.
Tavallisella hahmolla pelaaminen on tavallaan yllättävämpää. Sille kun voi sattua ihan mitä vain.

Tuttavallisessa tunnelmassa tehdään eniten erehdyksiä

Okei, ilmeisesti kykynen päivittämään blogini vain kerran kuukaudessa, vaikka kuinka yritän. Sen siitä saa kun ei osaa jaaritella muusta kuin artblockeista ja inspiraatiota syövistä marsuista, joista molemmista voi jutella mukavia DeviantArtin puolella. Sinnehän tuollaiset vikinä kuuluu, vai mitä?

Syy hiljaiseloon on varsin yksinkertainen; Länsirintamalla ei mitään uutta.
Joulun odottelua (kohta viimein ihan oikeasti kun on joulukuu), Desucon taiteilua (jota saisi olla enemmänkin) ja reissaamista (jota puolestaan saisi olla vähemmänkin). Niin, ja koulussakin olen tosiaan. Ja vieläpä ihan kiltisti!
Olen oppinut kaikenlaista jännää koulussa (ja ehkä saanut vähän itsevarmuuttakin) ja olisi mahtavaa päästä kokeilemaan jonkun erikoisen asun tekemistä. Cossiasua, vaikkapa! Ehkäpä sitten jonakin päivänä.

Viime aikoina olen vähän etsinyt itseäni ja todennut, että en mää vaan pääse irti nörtteydestäni - tykkään siitä liikaa. Turhaahan on iteltään kieltää niitä asioita, joista nauttii, vaikka muut niille nauraisivatkin tai pitäisivät ihan tylsinä. Eihän ne minusta tylsiä ole ~
... Niinpä vietin hyvällä omallatunnolla tuntitolkulla puunaten nukkea, lukien satukirjoja ja kuunnellen musiikkia.

Onni tosiaan on pieniä asioita.
Niin kornilta kuin se kuulostaakin.

Junailua

Hähähää, tuntuupa hullulta kirjoittaa blogipäivitystä junassa.

Ajattelin kerrankin, että hoidan kaiken kivasti kuntoon ennen kuin lähden syyslomalle. Sitten olisi mukavempi palata takaisin kun kaikki olisi järjestyksessä. Noh, yritin. Ainakin puolitosissani.

Kaikki kouluhommat sain kuntoon, mutta idullinen ajatukseni järjestetystä, siivotusta, puunatusta ja uudelleen asetellusta huoneesta jäi vähän puolitiehen. Sain kyllä järjestettyä, ettei huone ole kuin pommin jäljiltä, mutta muuten en kerinnyt tehdä mitään.

Mistähän muuten johtuu, että parhaat siivousbuumit iskee aina iltasella siinä 12 jälkeen? XD

Teki mieli vielä siivota kaapitkin, mutta sitten tajusin, että ihimisen on pakko nukkua vähän.

Tosiaan, kipitin tuhatta ja sataa asemalle, että ehtisin junaan, mutta vaikka se tökötti vielä laiturilla ovet ei auenneet. Ha haa, VR, ha haa...

Onneksi en ollut ainoa, joka jäi kyydistä ja mentiin sitten sen kohtlaotoverin kanssa valittamaan asiasta asiakaspalveluun.

Täytyy kyllä kehaista, että tädit luukulla hoitivat homman hienosti. Mää sain ekaluokan junalipun seuraavaan junaan ja 7€ etukupongin junan ravintolavaunuun tai asemakahvilaan. Niin ja pullakaffietukupongin ravintolavaunuun. Plussaa plussaa! :)

Ai niin!

BJD-angstini lieventyi hieman eilen, kun pari luokkakaveria oli kylässä. Olen siis ollut hieman... noh, häpeissäni ko. nukesta, kun kaikki, joille siitä sanon, on aina ollut ”MITÄ!? 200 € tommosesta” + järkyttynyt/vähättelevä ilme/saarna siitä mihin muuhun 200€ voisi käyttää. Mutta kyllähän se piristi kun pari luokkakaveria leikki herrasella vaikka kuinka kauan eivätkä vaan narisseet siitä.

… Ja onhan se mahtavaa kun sitä sanotaan kauniiksi :3

Hihi, ehkä saisin olla vähän vakuuttuneempi nukestani. (Ja ehkä sain muitakin retkahtamaan? Hihiii ~ )

Taidekujapöydät on tosiaan varattu ja varmistettu ja Desuconin liput tulossa. Sanon tuosta joka ikisessä blogientryssä ihan vaan koska SE KUMMITTELEE MUN PÄÄSSÄ!! En tiedä olenko innoissani vai kauhuissani, mutta kumpaa hyvänsä se onkin, se on hyvä. 8D

Pitäähän tätäkin joskus elämässään kokeilla.

Muuta taide-elämää mullei taida tällä hetkellä ollakaan. Tai no, muutama luvattu taituli DeviantArtissa pitäisi tehdä pois alta, ennen kuin suuntaan kaiken 100% intoni Desuiluun. Niin paljon kuin tykkäänkin piirtää muille, olen jostain kumman syystä todella laiska ja saamaton. Buu.

Lisäksi tekisi mieli aloittaa jonkinlainen sarjakuva. No kenties.

… … Okei, tuskin.

PS.

Rakas Joulupukki,

Voisitko tuoda minulle ompelukoneen ja ison lahjakortin Eurokankaaseen? Näyttää että niille olisi valtavasti tarvetta.

Voisin myös ottaa ripauksen sitä taikapölyä, jolla lennetään, kun näyttää etten nykyään ehdi mihinkään ajoissa.

Tämä päivä on aina täällä, huominen ei koskaan

 Soi: Trancea

 Miksi: Koska my heart goes NANA


Meh, kyllästyttää.
Tai oikeistaan ei. On vain sellainen kummallinen olo, kun asiat eivät ole ihan samalla tavalla kuin ennen. Eivätkä ne edes ole mennyt mitenkään huonompaan suuntaan, kunhan ovat vain... muuttuneet.
Hassua.
Mutta hei, minä kellun sinne minne virta minut vie. Hohohoo ~
Toivottavasti Skotlantiin.

Joka tapauksessa hieman alkaa stressaan tämä Taidekuja-touhu. Ei muuten kai, mutta sisko meni möläyttämään, että Desuconiin on enää reilu pari kuukautta aikaa, ja sekös säikytti. Niin tosiaan.
Ei tässä ole kuin yksi hujaus tammikuuhun!
Iiik iik!

Ja koulu vähäsen kiukuttaa. Ei paljon, mutta ihan vähän. Tuntuu nimittäin että kaikki rahat palaa kankaisiin, eikä vielä oikein ole saanut mitään käteen. Nyyh.
Mutta... pitää yrittää päästä tästä kaikkimulleheti-syndroomasta ohi ja tarttua toimeen.
Siis taidekujan suhteen. Koulua ehdin kyllä käydä, mutta kujailuun tuskin lähden enää mukaan xD

Viimeiseksi vielä muutama orpo keskeneräinen tuherrus, jotka ei varmaan näe valmista päivää.
... ja ne on niin kesken, niin kovin kesken. Tykkään värittää mutta INHOAN tätä rajaamista. RAWR!!

Tän on tosin pakko valmistua kun se on luvattu työ

Ai joo, D.Gray-manin uusin luku... MÄÄ ARVASIN!! x,D
( Ja omaksi kauhuksi tajusin, että tavallaan jossain ihmeellisessä maailmassa, Kanda ja Lenalee on ihan söötti pari. Jos siis kestää viimeksi mainittua tarpeeksi kauan... )


Ja kiviäki kiinnostaa.

Paikka, jossa olla

Okei, okei, en ole oikea ihminen soluelämään. Oikeasti. Mutta kyllä täällä elää, vaikka tilaa ei olekaan mitenkään paljoa. Ainakin mieluummin kuin taivasalla :,D
Tässä muutama salamavaloräpsy nykyisistä majoituksistani, ihan vaan, että muistan sitten vanhana mummelina siellä Englannin maaseudulla kartanossani, mistä lähdinkään...

Kun väittelet idiootin kanssa, pidä huoli ettei hän tee samoin

Soi: Mika - Elle me dit
Ensimmäinen keltainen esine vasemmalla: Meikkilaukku

Yhyy, pyöräni pöllittiin. Yhyy, kenkäni kastuivat. Yhyy, olen köyhä. Yhyy, pääni ei ole vieläkään tullut. Mutta muuten siis on kaikki kivasti!
Päätin ottaa projektikseni käväistä Kouvolan kahviloissa hieman nuuskimassa ilmaa, niin että sitten kun tulee vieraita niin osaan viedä ne ihan parhaimpaan kaffilaan kupposelle. Ehkä.
Ja sitten tietysti tarvitsen harrastuksen oman kämppäni seinien ulkopuolelta. Ha ha. Haa. Surullista, mutta niin totta. Saisinkohan narutettua jonkun kahavilakierrokselle mukaan?

Elikäs siis, käytiin tässä - öö - toissa viikonloppuna siskon kanssa Helsingissä "shoppailemassa". Eli siis sisko vingutti visaa ja minä tein ikkunaostoksia. Todettiin kanssa, ettei Blippolla ole enää myymälää - ollut kuulemma moneen kuukauteen. Nyt pala Helsinginkaupoissaravaamiskierroksen sielusta kuoli pois. Nyyh.

Viime viikonloppuna sitten päätin käväistä kotona kun oli tavallaan viäl maanantai vapaata. Noh, ei se mitään. Näin siskoni uuden marsukaksikon; Ezio ja Madara. Aww, niin söpöjä pikku possuja ettei toisia! Niiden edeltäjä, Vito, siis heitti lusikan nurkkaan samana viikonloppuna kun lähdettiin Helsinkiin. Parka otus, mutta parempi näin.

Niin, sisko oli ostanut kaksi Naruto-mättöpeliä, joita sitte ehdittiin kylläki hakata vaan tosi vähän kun liesuttiin molemmat koko viikonloppu. Kyllä on vieläki myönnettävä, että olen semmoinen narutardi että oksat pois. Meinaan vaan aina välillä unohtaa sen, mutta kyllä se siellä kummittelee. Tuumasin jopa heittee yhden julisteen seinälle, mutta sitten jänistin.
Animenörtteilyllänikin on nimittäin rajansa. xD

Näin kanssa kahta kaveria ja oli muutenkin mahtava viikonloppu, vaikka ei siis paljoa ehditty äidin helmoissa pyöriä.

Sitten tämä viikko jooh. Alkoi siis minun osaltani tiistaina kun palasin tänne ja kävin hakemassa television postista. Ja heitin piuhat seinään. Ja totesin että ei mulla ole mitään antennikaapeleita tai scart-adaptereita (taimitälie).
Noh, semmoiset kuitenki löytyi kun aikansa etsi (ja kasteli parit kengät) ja nyt on kaikki hyvin. 8D
Tuli Kingdom Heartskin testattua (okei, Jani pelasi sen eteenpäin meikäläisen jumikohdasta, mutta kuitenkin).

Niin juu! Alan tulla pikkuhiljaa juttuun kämppikseni kanssa. Hyvä hyvä. Olen vain ilmeisesti tosi hidas lämpenemään xD

Tosin kyrsää se pyörä. Kuka helvetin idiootti pöllii PYÖRÄN! Ja miksi juuri minun pyörän kun samassa telineessä oli vissiin kymmenen muutakin!
AAAAAARRRRRRRRGGGGGGGGHHHHHHHH!!!!!!!!
*Himi vihainen, ugh*


... Enkä muuten ole vieläkään aloittanut myyntipöytäpiirustuksia. Shame on me. Taas.

Nuoret eivät tiedä; vanhat eivät kykene

Mitä soi: Apocalyptica - Not strong enough
Mitä joi: Teetä

Uuuh, voi ihmeiden aika.
Ajattelin onnesta soikeana, että viime viikonloppu on ihan löhöilyviikonloppu pitkästä aikaa. Ja kuinkas kävikään. Sunnuntaina olin tuskissani kun oli niin tylsää. Ratkaisin ongelman hyppäämällä pyörän satulaan ja lähtemällä sotkemaan ympäri maita ja mantuja. En eksynytkään kuin kerran. Hå hå.
Ihmeellistä kun enää ei arvosta tylsyyttä kuten ennen. Nytkin on kauhia pakko-päästä-matkustelemaan-johonkin-fiilis. Ehkä vois piipahtaa Turusa.

Onneksi tuli maanantai. Koulu tosiaan rullailee ihan normaalisti eteenpäin. Oikeistaan mieltä helpotti kun päätin ottaa ihan iisisti ja (todennäköisesti) viettää sen kolme vuotta tuossa oppilaitoksessa. Tai no, aina pitää yrittää seurata unelmaa, mutta voihan sitä kohden mennä mutkan kauttakin.

Ajattelin, että palkitsisin Kelan lahjuksien jämillä materialistista minääni käymällä kirpparikierroksen, mutta jäin koululle vähän askartelemaan, ja sitten kun pääsin kotio olin liian laiska, nälkäinen, väsynyt ja pääkipuinen, että ajattelin siirtää kirppatikierrostani perjantaille. Silloin se muutenkin tuntuu palkitsevammalta ~
Tosin täytynee huomenna piipahtaa ostelemassa kankaita. Ties mitä muuta tarttuu mukaan...

Aijjoo, meidän jengin operaatio Taidekuja ilmeisesti aikaistui. Alunperin piti siis tähdätä ensi kesän Animeconiin, mutta enemmistö halusikin johonkin pienempää coniin. Niinpä niin. Jos vain pöytiä saadaan niin Desuco Frostbiten Taidekujalla punastellaan.
APUA!
Pitää vissiin opetella piirtämään :C

Sain kanssa selville, ettei tässä kylässä ole kunnollista taidekauppaa. Uuuuh. mistä mää nyt teen heräteostoksia?

Niijuu, olen oppinut polttamaan suitsukkeita :B I blame my little sister.

Ihmeiden ihme; nostan kaivosta vettä

Mitä soi: Pain - Same old song
Mitä joi: Energiajuoma Rockstar. Nomnomnom ~

Ei, ei oltu katsomassa Britney Spearsia xD
Öh, tässä on viikon aikana tapahtunut vaikka mitä. Ensinnäkin koulu sujuu kivasti ja sujuvasti, ainakin vielä kun ei ole mitään kauhiaa stressiä. 8D
Ja sain VIIMEIN Spotifyn luokkakaverilta. JES!

Oltiin siskon kanssa tiistaina katsomassa Dir en Greytä. Niin. Mietin vieläkin, mitä ihmettä minä siellä tein, kun en musiikista tykkää, eikä bändissä itsessääkään ole ihan kauhiasti mitään silmän iloa. Keikka tosin oli tosi mahtava, kun Dir en Grey ON hyvä livebändi. Ei siitä mihinkään pääse. Mahtavaa energiaa ja muutenkin, ah ~ 8D
... mutta musiikki oli vielä kamalampaa kuin ennen, vaikka tykkäsinkin kuitenkin kolmesta kappaleesta xD

Tosin, keikan jälkeen myöhästyttiin viimeisestä junasta kotiopäin ja hengailtiin yön yli Helsingissä. Ugh. Onneksi ei ollut kylmä 8D
Niin ja käytiinpähän katsomassa eduskuntataloa ja tuomiokirkkoa xD
Kaikki näyttää niin paljon edustavammalta pimeässä.

Nyt sitten tulin venetsialaisiksi kotiin, kun pitää vielä roudata vähän lisää tavaraa takaisin toiselle paikkakunnalle, että olisi muutakin tekemistä kuin netissä roikkumista.
Kävi tosiaan ilmi, että paikkakunnalla on vain yksi kaveri neljästä, joten porukkamiitinki ei onnistunut ;_;
Nooooh, eiköhän meillä ole kivaa pienemmälläki porukalla! 8D

Tapaaminen on vain eroamisen alku

Mikä soi: Abney Park - Death of the Hero

Mitä syö / juo: Kynsiä :B 

Huh huh! Olipa se kova homma muuttaa LiveJournalilta tänne. Tosin olen edelleen Livejournalin soihdun kantaja, mutta koska tämä on helpompi käsitellä, ajattelin siirtää suomenkielisen blogini kokonaan Bloggerin puolelle.

Mutta jos vanhat merkit pitää paikkansa niin... niin no, täällä tulee olemaan äärimmäisen hiljasta, kun mää mihinkään blogiin muista kirjottaa xD
No jaa, onpahan olemassa, ainakin siihen asti kunnes saan nakuteltua kotisivut kuntoon. Siihen saattaa mennä hetki, kun en ole löytänyt vieläkään mitä inspiroivaa ympäristöä tästä solukämpästä. RUAH!
Ehkä sitten osaan asettua aloilleni kun saan kaikki kamani tänne.

Niitä aikoja odotellessa... auttaisikohan siskon filosofia tähän:
"Kämppä ei tunnu kodilta ennen kuin siellä on kunnolla siivonnu."

Tahdon vielä sanoa, että fanitan tuota latoa koko sydämestäni. Siinä on jotain salaperäisen kiehtovaa aina kun kävelee ohi. Jämähdän melkein joka kerta tuijottelemaan sitä. Mun mahtavat kuvaustaitoni ei anna sille oikeutta. Komia se silti on ~