Pata kattilaa soimaa

Olen noin kahdeksan  vuotta pelannut foorumiroolipelejä, ja  ajattelin viimeinkin pyhittää yhden postauksen kokonaan niille.

Silloin kun Tolkienin tuotanto oli muotia, roolipelejä oli vaikka muille jakaa. Niitä tuli kuin sieniä saateella ja pelaajia oli vieläkin enemmän. Lisäksi niitä oli vaikka minkälaisia ja sai kyllä olla ihan satavarma, että jostain löytäisi itselleen mieleisen.

Mutta se oli silloin.
En tiedä, olenko vain etsinyt väärästä paikasta, mutta nykyään tarjonta tuntuu olevan kovin erilaista ja huomattavasti yksipuolisempaa. Osasyynä on varmasti foorumipelaamisen suosion vähentyminen, mutta silti. Mitä ihmettä?
Peleissä ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta vaatimustaso on ihan huikea tai sitten sitä ei ole. Missä kultainen keskitie? Taas kerran.

Toisessä ääripäässä peleillä on tarkasti seurattava juoni ja hillittömästi sääntöjä ja muistettavia asioita, ja pelaaminen itsessään tuntuu olevan enemmän velvoite kuin hauskaa ajanvietettä. Ja kaikki pannaan "laadun" piikkiin. Laadukas peli on peli, jossa on tiukat säännöt, viestin pituusminimi, suunniteltu juoni, juoneen sopivat hahmot ja tekstiä enemmän kuin em. Tolkienin kirjoissa. Onko se sitä? Laatua, siis?
Ehkä on ehkä ei, omalla kohdallani on ainakin suuri kynnys liittyä juonelliseen peliin. En pidä ajatuksesta, että minun on nuodatettava jotain suurempaa senariota tai pidettävä silmällä muita pelejä, jotta pysyisin ajan hermolla. Jos haluan etukäteen päätetyt tapahtumat ja jutut, luen kirjan. Tarkoitan tällä nyt sellaista hyvin tarkkaa juonta, "Täällä on sit sota" ei ole tarkka juoni ja sitä on helpompi noudatellakin.  Minusta on kiva kirjoittaa ja "leikkiä" roolipelejä, kun en tiedä, mihin hahmoni päätyvät.
Totta kai, on pelaajia, jotka nimen omaan haluavat juonta. Ymmärrättevää, mutta sääli sinänsä kun vapaiden pelien määrä on vähentynyt.
Vai tuntuuko se vain?
Okei, myönnän, vaikka karsastan mammuttitekstejä, tykkään lukea huolella tehtyjä maailmoja; niiden historiaa, mytologiaa, lajeja ja sen sellaista. Huolella luodut puitteet vapaalle pelaamiselle. Nam nam. Onko sellaisia pelipaikkoja enää aktiivisina?

Sitten se toinen ääripää.
Pikaisesti tehdyt roolipelipaikat, jossa suunnilleen kaikki on sallittua, eikä mitään ole suunniteltu hyvin. Onhan niissäkin oma viehätyksensä, mutta tuntuu todella oudolta jos ei ole mitään rajoituksia.
Nykyisellään näihin törmää harvemmin, mutta ehkä niitäkin on?

Sitten vielä yksi juttu tähän liittyen.
Mikä ihmeen pakko on saada kaikkiin peleihin kauheaa kurjuutta? Sota, tauti, valtataistelu tai joku muu konflikti. Ainoaa arkea, mitä löytyy on kouluropet ja muut niiden tapaiset. Eikö keksityssä ympäristössä voi olla rauhallista? Noh, utopistista peliä odotellessa.

Ja nyt lempipurnausaiheeseeni; hahmoihin.
Tai no, tällä hetkellä ne ei hierräkään niin paljon kuin yleensä. Ihmettelen vain sitä Gary Stuiden ja Mary Sueiden määrää. Luulisi että täydellisellä hahmolla on tylsä pelata, mutta ehkä tämäkin liittyy niihin pelaajan ihmisihanteisiin, joista Mustesoihtu kirjoitteli.
Silti.
Tavallisella hahmolla pelaaminen on tavallaan yllättävämpää. Sille kun voi sattua ihan mitä vain.