Tätä touhuan nykyään; sotalapsia.
Niiden tarina ulottuu kauas vuoteen 2011 kun eräs nuori nainen sai päähänsä, että "AHHAA! Eihän chibimäisen pehmon tekeminen niin vaikeaa voi olla!" jä päätti omin hennoin kätösin ommella yhden sillä valtavan suurella tietämyksellä, joka hänellä oli käsitöistä. Noh, tulos oli varsin reppana (kuvassa oleva ainoa valmis lapsonen), ja kun tekijän sisko näki kyseisen räpellyksen, tarina sai syvyyttä kun sisko rääpäleelle nauraessaan kommentoi; "Tiäkkö, niissä vanhoissa sotaelokuvissa, misä on aina pari semmosta rispaantunutta sotaorpoa ja niillä lapsilla on aina ihan yhtä rispaantunut ja kurja nukke. Tää tyyppi näyttää ihan semmoselta."
Ja niin alkoi Sotalasten tarina.
Ei ne kauniita ole, mutta jokainen on kursittu kokoon suurella rakkaudella, eikä yksikään Lapsi ole samanlainen kuin toinen.
Nämä kaverit lähtevät hyviin koteihin kunhan saavat päälleen vaatetta, nassun ja hiukset. Kangaspaloista tulee aikanaan kolme omaa kokeilua.
